ISRAEL JA SEURAKUNTA RAAMATUSSA
Onko ei-juutalaisilla Israelin kansalaisoikeutta? Paavalin mielestä näyttää olevan: "Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi,että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa." Ef. 2:11,12. Jakeessa 19 Paavali jatkaa: "Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä." Meillä pakanakristityillä on siis Israelin kansalaisoikeudet. Emme ole myöskään vieraita Jumalan antamille lupauksille.
Roomalaiskirjeen mukaan on olemassa ikäänkuin kaksi Israelia. "Sillä eivät kaikki, jotka ovat Israelista, ole silti Israel." (Room. 9:6.). Paavali viittaa samassa luvussa "laupeuden astioihin, jotka Hän on edeltä valmistanut kirkkauteen. Ja sellaisiksi hän on myös kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalisista vaan myös pakanoista." Paavali ymmärtää Hoosean tarkoittaneen uskoontulleista pakanoista ja uskoontulleista juutalaisista koostuvaa kansaa tämän sanoessa: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani". (Room 9:23-26).
Pietari kirjoittaa valituille muukalaisille, "jotka ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi." (1.Piet.1:1,2.). Pietari puhuu juutalaisista, jotka "eivät ennen olleet kansa, mutta nyt ovat Jumalan kansa. 1 Piet. 2:10; Hoosea 1:10. Jeesuksen verellä pestyt, uskoon tulleet juutalaiset ovat hengellinen Israel. Kuuluvatko uskoon tulleet pakanatkin tähän Israeliin? Paavalin mukaan Hoosen kirjan lainaus tarkoitti myös pakanoita.
Pietari toteaa, että Jumala tuomitsee ihmisen henkilöön katsomatta. 1. Piet.1:17. Samalla perusteella, kuin juutalaiset kuuluvat omaisuuskansaan ja Kuninkaalliseen papistoon (2:9), kuuluvat siihen myös pakanatkin. Tässä ei ole erotusta "juutalaisen ja kreikkalaisen" välillä, Gal. 3:28.
Onko Jumala hylännyt Israelin? Paavali antaa yksiselitteisen vastauksen: "ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! ... Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Room.11:1,2.
Vaikka Israel joutui eroon Jumalan tahdosta, Jumala ei ole heitä hylännyt. Vaikka kaikki Israelilaiset eivät kuulu "tosi Israeliin", Jumalan lupaukset pysyvät voimassa. (Ks. Room. 9:6-13).
Israelin erityisasema. Jumalan antamat lupaukset, Jumalan sana ja Jeesus Kristus tuli pakanoille pelastukseksi juutalaisten kautta. "Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?" Room. 11:15.
VALITUT JEESUKSEN TULEMUKSESSA
Mitkä seikat vaikuttavat käsitykseemme Jeesuksen toisesta tulemuksesta? Pohjimmiltaan saattaa olla kyse suhtautumisestamme Israeliin. Tämä puolestaan vaikuttaa Raamatun tulkintaamme. Jos tulkitsemme, että Israelille annetut hengelliset lupaukset koskevat vain Israelia, silloin tietyt Jeesuksen tulemusta koskevat raamatunjaksot nähdään vain Israelia koskeviksi. Näkemys uudesta Jumalan kansasta, jonka ajatellaan koostuvan Jeesuksen verellä ostetuista, uskoontulleista juutalaisista ja uskoontulleista pakanoista, johtaa omistamaan Israelille annetut pelastusta koskevat lupaukset Kristuksen seurakunnalle, siis Kristuksen morsiamelle.
Matteuksen uskotaan kirjoittaneen evankeliuminsa erityisesti juutalaisille suunnatuksi. Tällöin jakeen 24:31 valitut saatetaan mieltää juutalaisiksi. Pakanauskovia koskeva salainen ylöstempaus ennen vaivanaikaa on ymmärrettävästi jätetty mainitsematta. Tämän tulkinnan ongelmalliseksi tekee kuitenkin se, että Markus*, jonka uskotaan kirjoittaneen Rooman kristityille, niinikään "unohtaa" pakanat ja puhuu vain Jeesuksen näkyvästä tulemuksesta ja juutalaisten kokoamisesta. Näin varsinaisesti seurakuntaa koskeva oletettu ylöstempaus jää häneltäkin mainitsematta. Samaan syyllistyy Luukas, joka kirjoittaa pakanoille ja Theofilukselle.
On myös selitetty, että Jeesus opetuksissaan ei voinut kertoa ylöstempauksesta, koska kuulijat "eivät voineet sitä vielä kantaa." Niinpä ylöstempaus ilmoitettiin vasta Paavalin kautta. Tuo vaikuttaa keinotekoiselta, koska eihän ylöstempaus ole sen oudompi kuin Jeesuksen näkyvä tulemuskaan. Molemmat ovat yliluonnollisa tapahtumia, joita meidän on vaikea yksitiskohtaisesti hahmottaa. Jos Jeesus tarkoitti sanansa kaikista kansoista koostuville kristityille, eikö silloin olisi ollut luontevampaa mainita vain ylöstempaus ja jätää juutalaisten kokoaminen Paavalin kerrottavaksi.
Lisäongelma nousee myös siitä, eittei Uuden testamentin kirjeistäkään löydy ennen vaivanaikaa tapahtuvaa ylöstempausta, luvataan kylläkin varjella uskovia vainojen keskellä ja pitää heistä huolta kuolemankin varjoissa. Ennen vihanaikaa tapahtuvaa poisottamista ei mainita. Vakuutetaan sen sijaan, että Jumalan vihaan ei meitä ole määrätty, vaan saamaan pelastus Jeesuksen kautta. (Paavali, Pietari, Johannes).
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
*Matteus on saattanut lainata kyseisen jakson Markukselta.
Israelille annetut hengelliset ja kansalliset lupaukset. Korvausteologian mukaan Israelille annetut sekä hengelliset, että kansalliset lupaukset koskevat vain seurakuntaa, joka koostuu tosin myös uskoontulleista juutalaisista. Dispensationalistisen käsityksen mukaan kummatkaan Israelille annetuista lupauksista eivät koske seurakuntaa. Liittoteoria näkee vain Israelille annetut hengelliset lupaukset myös seurakuntaa koskeviksi.
On siis ymmärrettävää, että oppi salaisesta ylöstempauksesta ammentaa voimansa dispensationalismista. Ylöstempausoppi ja dispensationalismi nousi esiin 1830-luvun jälkeen. Oppi-isiksi voidaan nimetä Darby ja Scofield.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti