Vanhan testamentin profetiat sisälsivät joskus melko tarkkojakin ennustuksia, jopa aikamääriä. Ennustukset korostivat Jumalan kaikkitietämystä ja kaikkivaltiutta ja rohkaisivat Häneen luottavia. Aikojen täyttyminen ymmärrettiin viimehetkellä (Dan. 9:2) tai vasta jälkeen päin.
Tutkiessamme lopunajan profetioita on hyvä muistaa, että niiden tarkoitus on sama kuin profetioilla aiemminkin: korostaa Jumalan suuruutta kaiken yläpuolella ja rohkaista Häneen uskovia. Aikamäärien tarkka toteutuminen tiedetään luultavasti vasta reaaliajassa, jolloin ne antavat Jumalan omille tuoretta tietoutta Hänen valveilla olostaan, huolenpidostaan ja Hänen suuunnitelmiensa täsmällisestä ja varmasta toteutumisesta.
Kun ennustusten mukaan antikristus asettuu temppeliin ja julistaa olevansa Jumala, tiedetään, että Jeesuksen tulemus on oven edessä, joidenkin tulkintojen mukaan seitsemän vuoden päässä. Jeesuksen tulon tarkkaa ajankohtaa ei tiennyt Poikakaan.
Antikristuksen itsensä korottaminen Jumalaksi on merkkipaalu, joka rohkaisee Kristuksen omia pian koittavasta voitosta. (2Tes.2). Merkin viipyminen ei mitenkään rohkaise valvomattomuuteen, emmehän voi tietää kukaan kohdallamme viimeistä päiväämmekään, on oltava aina valmiina. Mainittu pahuuden huipentuma antaa silloin erityisesti tarvittavaa lisäpuhtia seurakunnalle odottaa vielä hetki, jonka pituus tarkalleen nähdään vasta Kristuksen ilmestyessä ja pyhien kokoontumisessa.
