DISPENSATIONALISMI

Dispensationalismin esiin nostamia linjauksia (1830...)

1. Armotalouskaudet: Viattomuuden aika, omantunnon aika, patriarkkojen aika, lain aika, armon aika, vihan aika, valtakunnan aika. Armotalouskaudet eivät mene koskaan päällekkäin. Esimerkiksi lain aikana pelastutaan vain lain kautta. Tätä kohtaa on myöhemmin lievennetty: pelastustie olisikin pohjimmiltaan sama kaikkina aikoina.

2. Kaksi viimeistä tuomiota kahdelta eri valtaistuimelta.
Ensimmäinen on Matt. 25:ssä kuvattu ”Jeesuksen valtaistuimen tuomio”. Tässä määrätään tuhatvuotisen valtakunnan asukkaat.
Toinen taas on Ilm. 21:ssä kuvattu ”valkoisen valtaistuimen tuomio”. Siinä tuomittaisiin taivaaseen ja helvettiin. 

3. Liitot ovat voimassa niille, joiden kanssa ne ovat solmitut. Vanha liitto on voimassa Israelille.  Niinpä kolmas temppeli tultaisiin vielä rakentamaan. Uhritoimitukset aloitetaan siellä uudelleen. Kristityt pelastuvat Uuden liiton kautta.

Dispensationalistisen käsityksen mukaan Israelille annetut lupaukset, niin hengelliset kuin kansallisetkin, koskevat vain Israelia. Korvausteologian mukaan kummatkaan eivät koske Israelia, koskevat siis ainoastaan seurakuntaa. Liittoteorian mukaan vain kansalliset lupaukset kuuluvat yksinomaan Israelille.

4. Seitsemän vuoden vihanaika tarkoittaa Danielin kirjan viimeistä vuosiviikkoa. Silloin palataan vanhan liiton aikaan. Uuden liiton pyhät on temmattu yläilmoihin. Vihanajan lopulla enkelit kokoavat valitut, joiden väitetään tarkoittavan juutalaisia. (Ks. Matt.24:31).

Raamatun tutkiminen dispensationalistisillä silmälaseilla pakottaa merkittävään esgatologiseen harhakäsitykseen: seurakunta temmataan ennen vihan aikaa yläilmoihin ja seurakunta palaa maanpäälle Kristuksen kanssa vihan ajan loputtua. Tästä opista kiinnipitäminen vaatii induktiivisen, Raamatun sanomaa kunnioittavan, tulkintatavan hylkäämistä. Yleiset Raamatun väärentämätöntä sanomaa suojelevat hermeneuttiset periaatteet joudutaan usein hylkäämään erityisesti kuvaannollisia ilmaisuja tulkittaessa.