Helluntaikirkon sivuilla todetaan, että tietyt tekstit viittaavat seurakunnan poissaoloon suuresta ahdistuksesta:Tess.1:10; 5:9, Luuk. 21:36; Ilm. 3:10. Tällä perustellaan näkemystä, jonka mukaan uskovat temmataan ylös ennen vaivanaikaa.
Vastaväite:
1. Tess. 1:10. Tessalonikalaiset kääntyivät epäjumalista Jumalan luo. (1:9). Palvellessaan epäjumalia Jumalan viha oli heidän yllään. Kun he kääntyivät Jumalan puoleen, Jumalan viha ei enää jäänyt (μενω) heidän päälleen. Vrt. Joh.3:36. Tessalonikalaisilla ei ollut huolta: pelastus vihasta toimisi jatkossakin, oli sitten kyse lähitulevaisuudesta tai lopun ajoista. Jae ei sisällä ajatusta, että uskova ei voisi joutua vihan aikaan, jolloin Jumalan viha on erityisellä tavalla jumalattoman maailman päällä.
1.
Tess. 5:9. Tässä jakeessa osoitetaan pelastuksen ja vihan suhdetta. Jumala ei ole määrännyt ketään vihaan, vaan saamaan pelastuksen. Jeesuksen tulo ei yllätä uskovaa, vihan alle ei voi joutua se, joka päässyt Veren suojaan. (Vrt. jae 4.).
Luuk. 21:36 puhuu selvästi pakenemisesta synnin houkutusten uhatessa, jae 34. Syntiä tulee paeta, vaikka lopun aika vielä viipyisikin. Valmiina tulee olla aina. Tämä jae ei sisällä ajatusta, ettei uskovia olisi maan päällä vihan ajassa.
Ilm. 3:10 Jeesus lupasi pelastaa Filadelfian seurakunnan koetuksen* hetkestä, joka on tuleva koettelemaan koko maanpiiriä. Sanamuoto sisältää ajatuksen joutumisesta koetukseen, ei pelastamista siihen joutumiselta. Erityisesti "vaivanaikana" uskova tarvitsee tällaista pelastusta. Koettelemukset ja kiusaukset jopa uskosta luopumiseen voivat olla suuret lopun aikana, kun toimeentulo ja henki ovat uhattuna. Jumala lupaa varjella meidät lankeamasta kiusauksiin** niihin jouduttuamme.
Jae ei sano, että filadelfialaiset pelastetaan joutumasta koetuksiin. Vaikka meitä kehotetaan rukoilemaan "Älä johdata meitä kiusaukseen", meille ei kuitenkaan luvata, ettemme niihin koskaan joutuisi. Salliessaan kiusauksen, meille on varattu niistä pääsy. 1. Kor. 10:11-13. Jumala pitää omistaan huolen myös maailman aikojen lopulla.
Ilm. 6:10,11 ilmoittaa selvästi, että uskovia tapetaan. Ilm. 7:14 mukaan uskovia tulee suuresta ahdistuksesta. Heitä ei ollut siis temmattu pois ennen ahdistusta.
2.Tim. 3:12. Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottavaksi. Pidetään siis mielessä, että 2000-vuotinen morsiusseurakunta on alusta asti ollut vainottu jopa teloitustuomioihin asti. Jos haluamme elää jumalisesti, vainot tulevat jatkumaan.
Vanha testamentti kertoo useista tapauksista, jolloin Israel joutui Jumalan vihan ja rangaistuksen kohteeksi. "Vihan ajassa" joutuivat elämään nekin, jotka olivat kuuliaisia Jumalalle.
Näyttää siltä, että Paavalikaan ei ollut tietoinen teoriasta, jonka mukaan Jeesus ei ole "sellainen ylkä", joka jättää morsiamensa vihan aikaan". Peto käy sotaa pyhiä vastaan myös ilmestyskirjassa. Ilm. 13:7
Room 2:5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi (en heemera orgees =vihan päivänä). Uskosta osattomaksi jäävä, jää lopullisesti Jumalan vihan alle, Jeesukseen uskova on pelastettu Jumalan vihasta nyt ja viimeisellä tuomiolla.
Joh. 3;36oka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä
Room. 5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Tämän jakeen mukaan vihasta pelastuminen on kytköksessä Jeesuksen veren tuomaan vanhurskauteen, sitä ilman meillä ei ole elämää nyt eikä koskaan. Edellinen jae (9) muistuttaa vihasta vapautumisesta Jeesuksen kuoleman kautta, kun vielä elimme synnissä. Vapaus kestää uskoontulon jälkeenkin, ja varmasti vielä vihan ajassakin, jossa sen merkitys korostuu entisestään.
Raamatusta ei ole kyetty tuomaan esille yhtään kohtaa, josta kävisi ilmi, että uskova ei voi joutua kokemaan vihaa ja koettelemuksia, jota ihmiset tai henkivallat aiheuttavat. Kun Jumala vuodattaa vihansa jumalattoman maailman päälle, Hän pitää kaiken kurjuuden ja raakuuden keskellä omistaan huolen myös vihan aikana. Tämä on meille luvattu, uskovien ylöstempausta ennen vihan aikaa ei ole Raamatussa luvattu.
Jumala ei ole määrännyt omiansa vihaan, mutta voi sallia ihmisten vihan kohdata uskovaa esimerkiksi marttyyrikuoleman muodossa. Siinä ei ole kysymys siitä, että Jumalan viha kohdistuisi uskovaan. Onhan tämä uskon kautta päässyt pois Jumalan vihan alta. Marttyyrikuolema ei ole tappio, vaan siinä "vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä... he saavat levätä "kammioissansa". Jes. 57:1,2. Jumalan viha kohtaa niitä, jotka hylkäävät Jeesuksen tarjoaman pelastuksen, tuohon vihaan ei ole määrätty ketään, vaan ihminen jää sen alle hylkäämällä Jeesuksen. Joh.3:36; 1 Tess. 5:9.
Kun Jumalan ja Karitsan viha kohtaa jumalatonta maailmaa, voimme luottaa siihen, että Jumala varjelee omansa kaiken vihan keskellä. Teoria, jonka mukaan tulisi aika, jolloin Jumala ottaa koko seurakuntansa pois kokemasta ihmisten ja/tai henkivaltojen aiheuttamaa pahuutta, ei perustu mihinkään raamatunkohtaan. Teoria sopii kylläkin hyvin menestysteologisiin käsityksiin, ja se on olennainen osa darbylaista eskatologiaa. Kun ihmiset hylkäävät kuuliaisuuden Jumalan Pojalle, siitä tosin kärsivät uskovatkin. Ks. Joh. 3:36.
*koetuksen = kiusauksen, Matt. 6:13 sama sana
**σε τηρήσω ἐκ τῆς ὥρας τοῦ πειρασμοῦ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti