maanantai 10. tammikuuta 2026
Darbylaisuudeksi kutsuttu koulukunta saa nimensä Plymouthin veljiin kuuluneesta skotlantilaisesta pastorista, J.N. Darbysta. Darby alkoi innokkaasti julistamaan erään 15 vuotiaan Margaet MacDonaldin vuonna 1830 Skotlannissa näkemiä näkyjä ja profetioita. Näitä näkyjä ja profetioita alettiin pitämään jumalallisina ilmoituksina.
Darbyn kerrotaan aluksi olleen kyseistä näkyjen esiin nostamaa eskatologista sanomaa vastaan. Mahdollisesti keskusteltuaan asiasta erään saarnamiehen kanssa, hän tuli toisiin ajatuksiin. Darbylaisuus on sittemmin saanut suurta jalansijaa esimerkiksi helluntailaisissa piireissä saaden jopa "virallisen opin" luonnetta. Mihin raamatunkohtiin Darby opin perusti, siitä ei tunnu olevan tietoa.
Opille on löydetty yhtymäkohtia joidenkin 1600 luvulla vaikuttaneiden raamatunopettajien näkemyksistä. Oppirakennelma ei ole välttämättä Darbyn itsensä "keksimä", vaan hän on ehkä muodostanut yhtenäisen, taitavasti laaditun kokonaisuuden tietyistä tarjolla olevista eskatologisista selityksistä.
Darbylaisuutta mukaileva opetuskokonaisuus on maallikon näkökulmasta katsottuna vaikeaselkoinen. Leimaa antavaa koulukunnan tulkintatyylille on, että se pyrkii muodostamaan yhtenäisen ja kaikenkattavan futuristisen kuvan lopunajan tapahtumista. Tulkinnan ominaispiiteisiin kuuluu, että se ei niinkään keskity selvittämään yksittäisten raamatunkohtien merkitystä, vaan pyrkii todistamaan tiettyä eskatologista selitysmallia käyttäen samanaikaisesti useita kohtia, jotka ainakin pintapuolisesti katsottuna saattaisivat liittyä lopunaikoihin. Induktiivinen tulkinta on yleensä hylätty ja eksegeesi on vaihtunut "eisegeesiksi".
Darbya ja C.I. Scofieldiä pidetään dispensationalismin luojana. Darbylaisuus mukailee tulkinnoissaan dispensationalismia, joka jakaa pelastushistorian tiettyihin armotalouskausiin. Niinpä väitetään, että raamatunkohdat, jotka osoittavat Jeesuksen tulemuksen näkyväksi ja kuuluvaksi tapahtumaksi, koskevat oletettua vaivanajan lopulla tapahtuvaa Jeesuksen ja seurakunnan paluuta Karitsan häistä. Tätä ennen olisi tapahtunut uskovin ylöstempaus "tuuliin ja pilviin". Jeesuksen opetukset tulemuksestaan koskisivat opin mukaan vaivan ajan jälkeisiä tapahtumia ja Israelia. Salainen ylöstempaus olisi väitteen mukaan ilmoitettu vasta Paavalille. Ongelmana on kuitenkin se, että Paavalikaan ei missään kirjeessään mainitse salaista ylöstempausta, paitsi tietysti tulkitsemalla näkyvä ja kuuluva maailmalle näkymättömäksi ja kuulumattomaksi.
Oppi levisi erityisesti Scofield-selitysraamatun siivillä ja sai tilaa herätyskristillisissä piireissä. Tilaa löytyi uskovien sydämissä, koska selitysmalli tarjosi kokonaisvaltaisen kuvan eskatologiasta, eikä muuta selitystä ollut laajemmin saatavilla. Oppi tuli hyvin myydyksi myös siksi, että se tarjosi vapauden "tulevasta 7 vuoden vihan ajasta".
Tunnusomaista darbylaisuudelle on sen horjuvat raamatuntulkintaperiaatteet, tai ehkä oikeammin sanottuna, järjestelmällisten tulkintaperiaatteiden puuttuminen. Opetuksissa ei tunnuta aidosti välitettävän siitä, nousevatko opetukset Raamatusta. Sitä vastoin Raamattua käytetään holtittomasti omaksuttujen oppirakennelmien tukemiseen. Kun esimerkiksi 1 Tessalonikaiskirje 4:16 sanoo, että "itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa", selitetään, että tämän kuulevat vain uskovat. Näin on tietysti välttämätöntä selittääkin, jos halutaan pitäytyä salaisen ylöstempauksen opiin. Oma ennakkokäsitys siis siis ohjaa raamatuntulkintaa.
Oppi salaisesta ylöstempauksesta ja kaksiosoisesta Jeesuksen toisesta tulemuksesta on vaatinut unohtamaan Jeesuksen opetukset hänen tulemuksensa näkyvyydestä ja kuuluvuudesta ja jopa lisäämään Raamattuun ylöstempaustapahtuman Ilmestyskirjan kolmannen ja neljännen luvun väliin.
Koulukunta uskoo vahvasti, että antikristus ei tule ennen Jeesuksen paluuta, piittaamatta siitä, mitä Paavali opettaa. 2 Tes.2:3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti