DARBYLAISUUS

 

maanantai 7. helmikuuta 2022

Darbylaisuudeksi kutsuttu koulukunta saa nimensä Plymouthin veljiin kuuluneesta skotlantilaisesta pastorista, J.N. Darbysta. Darby alkoi innokkaasti julistamaan erään 15 vuotiaan Margaet MacDonaldin vuonna 1830 Skotlannissa näkemiä näkyjä ja profetioita. Näitä näkyjä ja profetioita alettiin pitämään jumalallisina ilmoituksina. 

Darbyn uskotaan yhdistäneen lopunaikoja koskevien tulkintojen palasia yhdeksi kokonaisuudeksi. Darbylaisuus on sittemmin saanut suurta jalansijaa esimerkiksi helluntailaisissa piireissä saaden jopa "virallisen opin" luonnetta.

Opille on löydetty yhtymäkohtia joidenkin 1600 luvulla vaikuttaneiden raamatunopettajien näkemyksistä.

Darbylaisuutta mukaileva opetuskokonaisuus on maallikon näkökulmasta katsottuna vaikeaselkoinen selitysrakennelma. Leimaa antavaa koulukunnan tulkintatyylille on, että se pyrkii kuromaan yhteen yksittäisiä tulkintoja tietyistä Raamatun profetioista. Tämä koulukunta ei niinkään keskity tulkitsemaan Raamatusta nousevia lopunaikaa koskevia opetuksia, vaan paremminkin sovittamaan yhdeksi kokonaisuudeksi tietyntyyppisiä käsityksiä lopunajan tapahtumista. 

Darbylaisuus mukailee tulkinnoissaan toista, varsinkin vapaissa suunnissa, yleisesti omaksuttua dispensationalismia, joka jakaa pelastushistorian tiettyihin armotalouskausiin. Darbya ja C.I. Scofieldiä pidetään dispensationalismin luojana.

Darbylaisuus pitäytyy käsitykseen, että uskovat temmataan ylös tuuliin ja pilviin ja tämä tapahtuu ennen ahdistuksen aikaa. 

Tunnusomaista myös tämän päivän darbylaisuudelle on sen horjuvat raamatuntulkintaperiaatteet, tai ehkä oikeammin sanottuna, järjestelmällisten tulkintaperiaatteiden puuttuminen. Opetuksissa ei tunnuta aidosti välitettävän siitä, nousevatko opetukset Raamatusta. Sitävastoin Raamattua käytetään holtittomasti omaksuttujen oppirakennelmien tukemiseen. Kun esimerkiksi 1 Tessalonikaiskirje 4:16 sanoo, että "itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa", selitetään, että tämän kuulevat vain uskovat. Näin on tietysti välttämätöntä selittääkin, jos halutaan pitäytyä salaisen ylöstempauksen opiin. Oma ennakkokäsitys siis siis ohjaa raamatuntulkintaa.

Oppi salaisesta ylöstempauksesta ja kaksiosoisesta Jeesuksen toisesta tulemuksesta on vaatinut unohtamaan Jeesuksen opetukset hänen tulemuksensa näkyvyydestä ja kuuluvuudesta ja jopa lisäämään Raamattuun ylöstempaustapahtuman Ilmestyskirjan kolmannen ja neljännen luvun väliin.

Aina Jeesuksen tulemuskertomuksen kuuluvuutta ja näkyvyyttä ei ole kumottu, vaan on selitetty, että näissä kohdissa on kyse siitä  toisesta, nimittäin "oikeasta" julkisesta tulemuksesta, salaista ei vain ole kyseisessä kohdassa mainittu. Eli pitää olettaa tekstiin jotakin sellaista mitä siellä ei ole.

Koulukunta uskoo vahvasti, että antikristus ei tule ennen Jeesuksen paluuta, piittaamatta siitä, että Paavali nimen omaan varoittaa tuosta näkemyksestä. 2 Tes.2:3. Tätä kohtaa on pitänyt tulkinnallisesti peukaloida, koska julistajien käsityksen mukaan muutoin voitaisiin tietää Jeesuksen tulemuksen ajankohta. Tämä ongelma nousee darbylaisuuden tietyistä kolmen ja puolen vuoden aikajaksoista.

Edellä kuvattua näkymystä edustavien opetukset ovat usein "nöyryyden" sävyttämiä. Toisaalta vakuutellaan muidentyyppisten näkemysten kunnioittamista, toisaalta niiden huonoksi puoleksi todetaan, että ne eivät pidä paikkaansa. Erityistä on myös se, että niissä harvemmin perehdytään kunnolla edes yhteen raamatunjaksoon, josta tyydyttäisiin kertomaan, mitä siinä kaikenkaikkiaan sanotaan, mieluisampaa on sen sijaan poimia julistajan näkökulmasta tähdellinen seikka, jota siinä ei mainita.