Ensimmäisen vuosisadan kirkko uskoi, että Kristus saattoi palata milloin tahansa. Myös Paavali puhui Kristuksen paluusta ikään kuin se tulisi tapahtumaan hänen aikanaan. (1 Tess.4:15). Varhaisista kristillisistä lähteistä ei ole löytynyt viitteitä siitä, että uskovat olisivat odottaneet salaista ylöstempausta.
Tulkinta, jonka mukaan Jeesus tulisi ennen antikristuksen valtaannousua, on saattanut saada kipinää myös katolilaisilta vastauskonpuhdistajilta, jesuiitoilta. Uskonpuhdistajat nimittäin väittivät paavin olevan antikristus. Jesuiitat selittivät kirjoituksia väittäen, että eihän antikristus tulisi ennen Jeesusta. Koska Jeesus ei ollut tullut, ei paavikaan voinut olla antikristus.
Oppi salaisesta ylöstempaamisesta tuli julkisuuten muutamia satoja vuosia uskonpuhdistuksen jälkeen, lähinnä John Nelson Darbyn (k.1882) toimesta. Hänen mukaansa seurakunnan aika päättyisi salaiseen ylösottoon ja silloin juutalaiset kääntyisivät kansakuntana ja Israelin valtakunta asetettaisiin ennalleen. (Dispensationalistisen käsityksen mukaan Jumala pelastaisi ihmisiä eri aikoina ja eri tavoin).
Oppi sai ensiksi kannattajia Plymouth-veljestöstä. Mukaan tulivat myöhemmin monet kongregationalistit, baptistit, presbyteerit ja helluntailaiset.(HP,19). Hal Lindsey oli eräs merkittävimmistä helluntailaisista ylöstempausopin puolestapuhujista. Salaisen ylöstempausopin leviämiseen on vaikuttanut erityisesti Scofieldin selitysraamattu, joka ilmestyi juuri nykyisen helluntailiikkeen syntyvaiheilla. (1909).
Nyt Suomen helluntailaisuudessa on alettu kyseenalaistamaan Darbylaista selitysmallia, joskin sillä on keskuudessamme edelleenkin laajaa kannatusta.
Lähteitä
Hiltunen Petri, Kuin salaman leimahdus
Lightner, Robert, P. The Last Days.
